JOKI. Urbaanin ja julkisen tilan politiikka (TY, kl 2012)

M.4. Urbaani etnografia (5-7 op)

Ajalla 1.3.-26.4.2012


Vetäjinä dosentti Anu-Hanna Anttila ja VTM Carita Lockmer

Tavoitteet: Opiskelija perehtyy urbaanin etnografian tutkimusperinteeseen ja tutkimuskäytäntöihin. Temaattisesti jäsentyvällä kurssilla opiskelija myös pääsee välittömästi hyödyntämään oppimaansa, ja analyysi- ja kenttätyömenetelmät tulevat näin tutuiksi.

Etnografia on laadullinen tutkimus- ja analyysimenetelmä, jolla tarkoitetaan yleensä aineiston keräämistä ja analysointia havainnoinnin ja/tai haastattelujen avulla. Tutkimusaineiston keruu tapahtuu "kentällä", jonka määrittely jo itsessään on osa tutkimusprosessia. Etnografinen tutkimus menetelmineen on monipuolinen kokonaisuus, josta löytyy eri koulukuntia ja painotuseroja.

Urbaani etnografia -kurssin workshop-osuus jatkaa maineikasta kaupunkietnografian kenttätyökurssitusta sosiologian oppiaineessa. Keväällä 2012 järjestettävän workshopin aiheena on ”Joki. Urbaanin ja julkisen tilan politiikka”. Kenttätöiden avulla tarkastelemme julkisen tilan politiikkaa ja analysoimme Aurajokea Tuomaansillalta aina alajuoksulle päin Martinsillalle.

Kysymme muun muassa: Kenelle joki ja sen rannat kuuluvat? Minkälaisia tiloja jokirantaan ja silloille muotoutuu sosiaalisissa käytännöissä? Kenttätyön avulla kartoittamme joen partaiden asumista ja työskentelyä sekä arjen läpikulua ja toimintaa, vuorovaikutusta, rutiineja ja rituaaleja urbaanissa tilassa.

Workshopissa hyödynnetään luennoilla opittua empiirisesti sekä tutustutaan aihetta koskevaan tutkimuskirjallisuuteen. Erityispainotus on aineistonkeruussa, analyysissa ja raportoinnissa. Kenttätöissä hyödynnetään visuaalisen etnografian erilaisia keinoja, joten digikamerat mukaan. Tiedossa on jälleen taatusti jotakin uutta ja sosiologista mielikuvitusta kutkuttavaa!

Kurssin suorittaminen:

Kurssi koostuu luennoista (2 op), workshop-harjoitusosiosta oheislukemistoineen (3 op) sekä valinnaisesta kirjallisuustentistä (2 op). Opiskelija perehtyy urbaanin etnografian tematiikkaan osallistumalla aktiivisesti luennoille, tutustumalla oheislukemistoihin sekä tekemällä ohjatusti ja itsenäisesti kenttätyöharjoituksia.

Harjoitustehtävissä hyödynnetään perinteisten etnografisten kenttätyömenetelmien lisäksi visuaalisen sosiologian antia ja uusimpia ”tilallisuuden” huomioivia menetelmiä. Kurssiin liittyen on mahdollista tenttiä myös yksi teos.

(1) Luentokurssi (2 op)

Periodina ajalla 28.2.-27.3.2012
Paikka ja aika: Pub 5 -sali tiistaisin klo 16-19

Viiden luennon sarja toimii johdatuksena urbaaniin etnografiaan menetelmänä. Luennot käsittelevät niin urbaania elämäntapaa ja asumista, julkista tilaa, etnografista kirjoittamista, visuaalista etnografiaa kuin ”mobile methodsia”.

Luennot:

28.3. Anttila: Johdatus urbaaniin etnografiaan
6.3. Anttila: Julkinen tila ja tilan politiikka
13.3. Lockmer: Elävää etnografiaa monikulttuurisessa naapurustossa
20.3. Anttila: Visuaalinen sosiologia ja ”liikkuva menetelmä”
27.3. Lockmer: Minne urbaani etnografia on menossa?

Luentojen suoritustapana on oppimispäiväkirja.
Oppimispäiväkirjojen vastaanottajat: Anttila & Lockmer

Oppimispäiväkirjojen viimeinen palautuspäivä on perjantaina 13.4.2012 printattuna. Palautus sosiologian oppiaineen toimiston vierestä löytyvään lokerikkoon, lokero: M.4. Urbaani etnografia.

(2) Workshop (3 op)


Periodina ajalla 1.3.-26.4.
Paikka ja aika: Uno Harva -sali tiistaisin ja torstaisin klo 16-19 (tarkempi aikataulu sovitaan yhdessä 1.3. tarkemmin, kaikkien osallistujien läsnäolo tärkeää)

Workshop-työskentelyssä sovelletaan luennoilla opittua käytännön kenttätöihin. Kannattaa huomioida, että workshop on työllistävä, mikä tarkoittaa sitä, että siihen on varattava aikaa (1 op = 26,7 tuntia työtä).

Workshop-harjoitusosioon on ennakkoilmoittautuminen sähköpostitse. Ilmoittautuessasi kerro itsestäsi seuraavat tiedot: nimesi, pääaineesi, sivuaineesi, opintojen tämänhetkinen vaihe ja mahdolliset muut seikat, jotka vaikuttavat kurssille osallistumiseen (esimerkiksi työesteet tai muut vastaavat).

Ennakkoilmoittautuminen workshopiin perjantaihin 17.2. mennessä: ccrant [miukumauku] utu.fi

(3) Kirjallisuustentti (2 op)


Tenttimahdollisuuksia kolmena sosiologian yleisenä tenttipäivänä: 13.4., 11.5. ja 15.6.

Tentitään yksi seuraavista kirjoista:

a) Mäenpää (2005): Narkissos kaupungissa
b) Lappalainen ym. (2007): Etnografia metodologiana. Lähtökohtana koulutuksen tutkimus tai
c) Käyhkö (2006): Siivoojaksi oppimassa. Etnografinen tutkimus työläistytöistä puhdistuspalvelualan koulutuksessa

Kirjallisuustentin vastaanottaja: Lockmer

HUOM. Mikäli kurssin (2) harjoitusosioon hakee runsaasti osallistujia ja karsintaa täytyy tehdä, on niiden, jotka eivät voi harjoituksiin osallistua mahdollista tenttiä valikoima artikkeleita (1 op). Tällöin seuraavat a) Lappalainen ym. (2007): Etnografia metodologiana. Lähtökohtana koulutuksen tutkimus -kirjaan kuuluvat artikkelit tentitään samaan aikaan (3) kohdan a) tai c) vaihtoehtojen kanssa:

- Lappalainen: ”Rajamaalla. Etnografinen tarina kenttätyöstä lasten kanssa”, s. 65 – 88.
- Tolonen & Palmu: ”Etnografia, haastattelu ja (valta)positiot”, s. 89 – 112.
- Palmu: ”Kenttä, kirjoittaminen, analyysi – yhteenkietoutumia”, s. 137 – 150.
- Hakala & Hynninen: "Etnografisesta tietämisestä”, s. 209 – 225.
- Salo: ”Etnografinen kirjoittaminen”, s. 227 – 246.

Tervetuloa!

Anu-Hanna & Carita

KOTI. Urbaani etnografia -kurssin aiheena (TY, kl 2011)

Keväällä 2011 Turun yliopiston sosiologian oppiaineessa pidettävän Urbaani etnografia -kurssin teemana on tällä kertaa urbaani koti. Perinteisesti koti on mielletty yksityisen piiriin kuuluvaksi ydinperheen asuinpaikaksi, jossa tapahtuva toiminta liittyy vapaa-aikaan ja lepäämiseen. Koti voi kuitenkin olla myös työpaikka, ja siellä saattaa asua muitakin kuin ydinperheeseen kuuluvia henkilöitä. Kurssilla tarkastelemme, millaisia koteja kaupungista löytyy.

Analysoimme erilaisia koteja muun muassa luokan, sukupuolen sekä ajankäytön näkökulmasta. Mitä koti kertoo asukkaistaan? Mikä on kodin ja siellä olevien esineiden merkitys? Miten koti sijoittuu yksityisen ja julkisen väliselle jatkumolle?

Kurssin vetäjinä toimivat dos. Anu-Hanna Anttila ja VTM Johanna Nurmi.

Kurssin idea:

Sosiologian maisteritason menetelmäopintoihin lukeutuva Urbaani etnografia -kurssi yhdistää teoriaa ja käyntäntöjä. Keväällä 2011 kolmatta kertaa Turun yliopistossa järjestettävän kurssin ideana on luento- ja workshop-opetuksen integroiminen, joka kannustaa tutkivaan oppimiseen sekä tukee opiskelijoiden henkilökohtaisia oppimisprosesseja. Kurssilla toteutetaan pienimuotoinen etnografinen tutkimus keräämällä ohjatusti yhdessä aineistoa, jota sitten analysoidaan ja tulkitaan pienryhmissä.

Kenttätyön ja sen raportoinnin kaikissa vaiheissa opettajat ovat läsnä; ohjausta annetaan niin kasvokkain kuin Moodle-ympäristössä. Keskeisimmät tutkimustulokset esitetään posterien muodossa. Keskikokoisessa ryhmässä toteutettava opetus innostaa opiskelijoita ottamaan vastuuta omasta oppimisprosessistaan pohtimalla käsiteltäviä teemoja itse ja osallistumaan niistä käytäviin keskusteluihin, jolloin tieto rakentuu vuorovaikutteisesti opettajien ja opiskelijoiden muodostamassa ryhmässä.

Vuorovaikutteinen luento-opetus, jossa opiskelijoita kannustetaan pohtimaan tutkimusmenetelmän soveltamista, valmistaa opiskelijoita tekemään omia ratkaisuja menetelmien soveltamisessa käytännön tutkimusharjoituksiin. Käytännön workshop-työskentelyyn puolestaan sisältyy sekä koko ryhmässä että pienemmissä ryhmissä toteutettavia tutkimusharjoituksia, joista osa tehdään ohjatusti ja osa itsenäisesti.

Workshop-työskentelyn kautta opiskelijat pystyvät soveltamaan luennoilla käsiteltyjä asioita välittömästi kenttätyöharjoituksissa ja yhdistämään näin tutkimuksenteon teoriaa käytäntöön.

KATU. Kuvat, tekstit ja tilanteet (HY, kl 2011)

Helsingin yliopisto/ Sosiologia
(18.3.-13.5.2011)

Workshop-menetelmäkurssi perjantaisin klo 10-14

Maksimiryhmäkoko: 25


Erityisesti sosiologian maisteri- ja jatko-opintoihin soveltuvalla workshop-menetelmäkurssilla kohteena on "Katu" – arkinen ja tuttu kaupunkiympäristö, jota luetaan analyyttisesti toisin. Kurssilla opiskellaan ja harjoitellaan erityisesti laadullisen sosiologisen tutkimuksen tekemistä kehysanalyysin ja etnografisten tutkimusmenetelmien avulla. Kurssilla kiinnitetään erityistä huomiota visuaalisten aineistojen keräämisen ja analysoimisen erityiskysymyksiin, mutta myös havainnointiaineistojen, tekstien ja haastattelupuheen analyysia harjoitellaan. Pääpaino on ohjatuissa harjoituksissa ja yhdessä oppimisessa. Kurssilla edetään kahdessa vaiheessa: Ensin tematiikkaan päästään sisälle luentojen ja oheismateriaalin sekä näihin perustuvien keskustelujen avulla. Toisessa vaiheessa opitaan tekemällä sekä itsenäisesti että ohjatusti ja harjoitellaan "Kadun" haltuunottoa tutkimuksen keinoin eri näkökulmista.

Kurssin vetäjinä toimivat VTT Eeva Luhtakallio (HY) ja dosentti Anu-Hanna Anttila (TY).


Workshop 2009: Joutilaisuuden tilat ja paikat

M.4. Urbaani etografia -kurssin ensimmäisen kenttätyön paikkana on Turun pääkirjasto.

Sosiologit tutkivat Turun pääkirjastossa 9.−26.11.2009

Turun yliopiston sosiologian laitoksella on käynnissä Urbaani etnografia -kurssi. Turun pääkirjasto on yksi kurssin tutkimuskentistä, joiden avulla hahmotetaan vapaa-ajanviettoa kaupunkitiloissa. Turun pääkirjastossa tutkijat käyttävät apunaan digikameroita, videokameraa ja nauhureita. Kirjaston käyttäjiä tullaan pyytämään lyhyisiin haastatteluihin, jotka taltioidaan haastateltavan toiveen mukaisesti joko videolla tai nauhurilla. Pääkirjastossa työskentelevät sosiologit tunnistaa ”Sosiologit kentällä” -rintanapista, ja he kertovat mielellään lisää tutkimuksesta. Aiheesta järjestetään pääkirjastossa kaikille avoin yleisötilaisuus vuoden 2010 keväällä. Tutkimus ei haittaa kirjaston käyttöä, päinvastoin: tietoja hyödynnetään myös kirjaston toiminnan kehittämiseen.

Urbaani etnografia 2009

Urbaani etnografia -kurssi (2-6 op)

Luennot & workshop/syksy 2009

Etnografia on laadullinen tutkimus- ja analyysimenetelmä, jolla tarkoitetaan yleensä aineiston keräämistä ja analysointia havainnoinnin ja/tai haastattelujen avulla. Tutkimusaineiston keruu tapahtuu "kentällä", jonka määrittely jo itsessään on osa tutkimusprosessia. Etnografinen tutkimus menetelmineen on monipuolinen kokonaisuus, josta löytyy eri koulukuntia ja painotuseroja.

Syksyllä 2009 järjestettävällä Urbaani etnografia -kurssilla tutustutaan etnografisen kaupunkitutkimuksen kenttään ja erilaisiin kenttätyön mahdollisuuksiin kaupunkikulttuuria tutkittaessa. Kurssi koostuu monitieteisestä luentosarjasta (16 tuntia, 2 op) sekä sosiologian pääaineopiskelijoille tarjottavasta workshop-työskentelystä (4 op).


Luennot (I periodi)

  • To 10.9. Johanna Nurmi (TY): Johdatus urbaaniin etnografiaan
  • To 17.9. Timo J. Virtanen (TY): Kaupunkikansatiedettä ja urbaania etnologiaa – tekijät, menetelmät ja kentät
  • Ti 22.9. Helena Ruotsala (TY): Ylirajaista arkea kaksoiskaupungissa. Kenttätyön suunnittelu
  • Ti 29.9. Tuomas Martikainen (ÅA): Uskonnollinen moninaisuus Turussa
  • To 1.10. Tarja Tolonen (HY): Nuoret ja kaupunkitila
  • To 8.10. Anne-Maria Marttila (HY): Feministinen urbaani etnografia
  • To 15.10. Antti Maunu (HY): Missä hauskaa pidetään – ekspressiiviset julkiset tilat, niiden havainnointi ja analysointi
  • To 22.10. Johanna Nurmi (TY): Tanssiravintolan sukupuolikulttuuria kartoittamassa


"Joutilaisuuden tilat ja paikat" -workshop (II periodi)

Sosiologian pääaineopiskelijoille suunnatun workshopin aiheena on Joutilaisuuden tilat ja paikat. Kenttätöiden avulla tarkastelemme ja analysoimme erilaisia joutilaisuuden muotoja, tiloja ja tapahtumapaikkoja arjen käytännöissä. Joutilaiksi katsotaan kaikki (näennäisen) tekemättömyyden/tuottamattomuuden tilassa elävät. Kenttätyön avulla kartoittamme joutilaiden toimintaa, vuorovaikutusta, rutiineja ja rituaaleja urbaanissa kaupunkitilassa. Workshopissa hyödynnetään luennoilla opittua empiirisesti sekä tutustutaan aihetta koskevaan tutkimuskirjallisuuteen. Erityishuomio: aineistonkeruussa, analyysissa ja raportoinnissa hyödynnetään visuaalisen etnografian erilaisia keinoja - joten tiedossa on taatusti jotakin uutta ja sosiologista mielikuvitusta kutkuttavaa! Workshopiin ilmoittaudutaan luentokurssin yhteydessä (maks. 12 opiskelijaa). Workshopin vetävät Anu-Hanna Anttila, Johanna Nurmi, Terhi Toppala ja Aapo Rantanen. Tervetuloa!

Lähiöetnografiaa: "Rikollisuus ja ympäristö lähiöissä" (2008)

Workshop/syksy 2008


K.6. Kvalitatiiviset menetelmät -opintojakson harjoituskurssi järjestetään syksyllä 2008 teemasta “Rikollisuus ja ympäristö lähiössä”. Harjoitustöissä teemme kriminaalisosiologian piirin lukeutuvaa lähiöetnografista tutkimusta. Jalkaudumme ryhmissä Varissuon ja Halisten lähiöihin. Työskentely koostuu neljästä osiosta, joiden pohjalta kirjoitetaan kenttätyöraportti. Kenttätöitä varten tulisi mukaan ottaa tukeva lehtiö tai isohko muistiinpanokirja, kyniä sekä digikamera. Säätilan vaihteluun kannattaa myös varustautua.


Kenttätyöraportti kirjoitetaan pareittain harjoitustyön aineisto-osioiden pohjalta. Aineistoja ovat:


  1. taustatieto: avainhenkilöt lähiöissä (aluekumppanuustyöntekijät) ja muu tieto (luennot, artikkelit, tilastot ja lehtikirjoitukset)
  2. vapaa havainnointi (kenttäpäiväkirja + valokuvat)
  3. systemaattinen havainnointi (havaintomatriisi 4 kpl + valokuvat)
  4. haastattelu (yksi haastattelu kullekin).


Ohjaajina toimivat VTT Anu-Hanna Anttila ja VTM Jussi Leino, jonka käyttöön väitöskirjaa varten jäävät matriiseilla kerätyt havainnointiaineistot.

Etnografiset kenttätyömenetelmät (2008)

Workshop/ huhtikuu 2008

Julkinen/yksityinen Turku -kaupunkietnografian harjoituskurssin aikana tutustumme erilaisiin kaupunkietnografisiin tutkimuksiin luennoilla ja kirjoja lukemalla sekä kentällä - oikean elämän - kaupunkitiloihin. Työskentelyaikataulu on tiivis, kuten oikeita kenttätöitä tehtäessä.


Kurssin aikana kokoonnumme suunnittelemaan tematiikkaa yhdessä sekä teemme kolme työpäivän mittaista kenttätyöharjoitusta (erikseen sovittavat päivät). Harjoitukset sisältävät alan tutkimuskirjallisuuteen tutustumista, sanallisen ja kuvallisen kenttätyöpäiväkirjan tekemisen sekä varsinaisen tutkimusharjoituksen raportoinnin.


Kolme ohjattua pienimuotoista harjotustehtävää ja -työtä ovat päivä torilla, päivä kauppakeskuksessa sekä ilta kaupungissa. Teemat ja nimet nostavat mieleen kaikille tuttujen Marx-veljesten elokuvat: Ilta oopperassa (1935), Päivä kilpa-ajoissa (1937), Päivä tavaratalossa (1941)... Workshopiin osallistuvien tulisi ottaa mukaan tukeva muistiinpanolehtiö tai -kirja, digi- tai kännykkäkamera sekä reippaasti luovaa mieltä ja sosiologista mielikuvitusta.


Tällä sivustolla esitellään workshopin kenttäpäiväkirjojen ja valokuvauksen pohjalta tehtyjä analyyseja. Luettavana ovat: kaksi lyhyempää analyysia päivästä Hansakorttelin ostoskeskuksessa ja iltapäivästä Portsassa sekä pitkä etnografinen raportti Turun kauppatorin päivänkulusta.


Tervetuloa tutustumaan!



Päivä ostoskeskuksessa

Päivä ostoskeskuksessa

Torstai 3.4.2008 ”Päivä ostoskeskuksessa”


”Feissarit: Flyerinjakajien tilalle on tullut kolme feissaria. He eivät viivy näköpiirissäni kauan. Havaitsen vain, että vanhempi mies kuuntelee esittelyä kohteliaasti. Myös nuori nainen jää kuuntelemaan. Vanhempi nainen kuuntelee todella kauan. En tiedä, onko kysymyksessä kohteliaisuus vai todellinen kiinnostus avustamista kohtaan. Lapsiperheet: Myös miehet ovat liittyneet ratasjengiin. He seisovat orvon näköisinä pitäen kiinni rattaista naisten tehdessä ostoksiaan. Heidän funktionaan on lähinnä ”kärrärinä” toimiminen. Lapsiperheitä ei iltapäivän lisääntyvä ruuhka näytä häiritsevän.” (Kenttäpäiväkirja 3.4.2008 klo 13.30, Kati.)

Havainnointipaikkamme oli Turun keskustassa sijaitsevan kauppakeskus Hansakorttelin sisätori, Hansatori. Hansakortteli on Turun suurin kauppakeskus, jonka vilkkautta havainnointipäivänä lisäsivät vielä Hansatorilla käynnissä olleet Hullut Päivät. Kiinnitimme huomiota Hansatorin erilaisiin käyttäjäryhmiin, toiminnan rituaalisuuteen sekä kaupallisen ja julkisen tilan rajoihin.


Hullujen päivien vuoksi kaupankäynti leimasi Hansatoria ehkä voimakkaammin kuin yleensä. Hansatori näyttäytyi ostospaikan lisäksi myös kokoontumispaikkana. Varsinkin vanhat miehet ja nuorisoporukat olivat ottaneet omakseen Hansatorin penkit. Hansatorille tultiin sekä näyttäytymään että tarkkailemaan muita, eikä lienekään sattumaa, että torin kolmella laidalla on kahvila. Erityisesti tarkkailijoina kunnostautuivat nuoret ja vanhukset – siis ihmiset joilla on aikaa. Keski-ikäisiä Hansatorin alakerta ei niinkään houkutellut pysähtymään, vaan he kävelivät kiireisen oloisina torin läpi. Toisaalta kahviloissa, joissa istumapaikasta joutuu maksamaan, istui eniten työikäisiä asiakkaita. Vanhukset ja nuoret puolestaan valitsivat istumapaikakseen Hansatorin penkit tai kukkaruukkujen reunat, joista käsin ostoshulinaa voi tarkkailla ilman pääsymaksua.


Hansatorilla näyttäytymiseen kuuluu selvästi rituaalimaisia piirteitä. Esimerkkinä tästä voi mainita koko Hullut päivät -tapahtuman, joka saa ihmiset noudattamaan tietynlaista rituaalia: metsästämään tarjouksia, jonottamaan tuotteita ja verhoutumaan yhtenäiseen keltaiseen asuun muovikassien avulla. Ostoksille tullaan vaikka sairaana: monet kuljettivat muhkeita kantamuksia mukanaan, vaikka liikkuivatkin kainalo- tai kyynärsauvoilla.


Autokauppa muodosti omanlaisensa rituaalin. Keskelle toria oli parkkeerattu tarjouksessa oleva punainen henkilöauto. Ihmisten käyttäytyminen auton ympärillä oli sikäli yhtenäistä, että pienellä mielikuvituksella voi nähdä lähes uskonnollisen rituaalin, jossa myyjät ja asiakkaat yhdessä palvoivat toteemia, punaista peltilehmää. Kolmannen erityisen rituaalin muodosti herkkubasaarissa oleva karkkikuja. Kymmenien ihmisten mittainen jono eteni hiljalleen. Jokainen sai valita itselleen mieleiset karkkinsa, mutta kaikkien ostotapahtuma oli kuitenkin muuten samanlainen. Näennäisen yksilöllinen toiminta näyttäytyi sosiologisessa tarkastelussa kollektiivisesti ohjattuna.


”Papparaisia katselee autoa, myyjää ei kiinnosta. Ensiksi katsotaan kylttiä, (joissa hinta ja teknisiä tietoja), sitten siirrytään lähemmäs autoa. Kurkataan avoimesta ikkunasta sisään. Jotkut taputtelevat ikkunankarmia ja jotkut kokeilevat ovea/ovenkahvaa (usein lukossa). Rohkeimmat työntävät päänsä sisään. Jotkut siirtyvät takaluukulle ja haluavat katsoa sisään. Tällöin myyjä osoittaa pientä kiinnostusta ja sanoja vaihdetaan. Jotkut vanhemmat papat vaihtavat lähteissään (jotain noteeraakseen myyjän). Myyjää ei kiinnosta. Toiset ohittavat auton vilkaisemalla sitä tai kylttiä osa ei noteeraa millään tavalla. Useimmat naiset eivät huomioi millään tavalla. Yllättävän moni kuitenkin osallistuu palvontamenoihin. Nuoria auto ei juuri kiinnosta (ei varaa ostaa).” (Kenttäpäiväkirja 3.4.2008 klo 10-11, Aapo.)


Hansatori on kahdessa tasossa oleva julkinen tila, joka on tarkasti valvottu ja jonka käyttöä ohjaillaan ja rajoitetaan. Ihmisen käyttäytymistä pyritään ohjailemaan esimerkiksi kulkureittien suunnittelun ja penkkien rajallisen määrän avulla. Samaten eritystapahtumien aikana ja iltapäivällä ruuhka-aikaan tilan valvontaa tehostetaan entisestään. Esimerkiksi havainnointimme aikana Hansatorilla oli sekä tummapukuisia että normaaliasuisia vartijoita, jotka pitivät nappikuulokkeilla yhteyttä toisiinsa. Ihmiset eivät kuitenkaan aina sopeudu annettuihin normeihin; sosiologi otti salaa valokuvia, ihmiset istuivat kukkaistutusten reunoilla ja portailla sekä käyttivät toria mitä erilaisimpiin tarkoituksiin. Hansatorilla kauppa suorastaan pursuaa torille vieden ja rajoittaen ”vapaata” tilaa. Samalla vapaan ja säännellyn, avoimen tilan ja kauppatilan välinen raja hämärtyy.


”Pappa, jolla oli punakeltainen toppatakki, tuli takaisin Anttilan muovikassi kädessään. Hän käveli Hansatorin läpi klo 11.28 ja kävi ostamassa iltapäivälehden ja meni sitten katsomaan irtokarkkitiskiä. Vähän aikaa tuumittuaan hän asettui irtokarkkijonoon, joka liikkui erittäin hitaasti." (Kenttäpäiväkirja 3.4.2008 klo 11.30, Johanna.)

Torstai 17.4.2008 ”Iltapäivä Portsassa”


”Mikaelinkirkolta kävelimme Portsaan pitkin Rauhankatua. Aivan kirkon tuntumassa on kerrostaloja, joiden pihat on kesäisin laitettu todella hienoiksi. Taloyhtiöiden välillä saattaa olla jopa jonkinlaista kilpailua siitä, kenellä on hienoin piha. Myös kadun puutalot pihoineen ovat hyvin hoidettuja. Niiden pihoilla näkyi jälkiä asukkaiden remonteista. Monen asunnon edessä oli rakennusjätteellä lastatut peräkärryt. Pihoja taas hallitsivat usein keskelle sijoitetut keinut ja hiekkalaatikot. Monien pihojen perällä oli erilaisia ulkorakennuksia: entisiä käymälöitä, pesutupia, saunoja, varastotiloja. Myös isot pyykkinarut, joilla kuivui lakanoita, oli tyypillinen näky useilla pihoilla.” (Kenttäpäiväkirja 17.4.2008 klo 13, Terhi.)

Havainnoimme Turun Port Arthurin aluetta − tuttavallisemmin Portsa − yhden päivän ja illan ajan. Tarkastelun kohteena olivat erityisesti Portsan rajat ja portsalainen identiteetti. Haastattelujen ja havaintojen perusteella portsalaisuus määrittyy alueen historiaa korostavan kansallisromantiikan kautta. Tarkemmin määrittelemätön menneisyys on kuitenkin vain esteettinen tyyli, jota vaalitaan ja romanttisesti kaihotaan – nykyajan ehdoin ja mukavuuksin.


Haastattelimme useita Portsan asukkaita sekä kaupunginosayhdistys Portsa ry:n puheenjohtajaa, Kari Malista. Portsa r.y. on erittäin monipuolisesti toimiva kaupunginosayhdistys.


”Malinen puhui gentrifikaatiosta, ilmiöstä, josta on kyse, kun kunnostettuun työläiskaupunginosaan tulee uudenlaisia ihmisiä. Tämä merkitsee asuntoalueen sosiaalisen ja fyysisen ympäristön muutosta, kun ”paremman palkkatason ihmiset” muuttavat ”rapistuneelle” alueelle. Portsa on läpikäynyt juuri tämän ilmiön. Malisen mukaan on monen sattuman summa, että asunnot ovat säilyneet näin kauan, mutta yhtiöjärjestys on siihen yksi syy. Tämä on ollut myös yksi Portsa ry:n tavoite.” (Kenttäpäiväkirja 17.4.2008 avainhenkilön haastattelu, Terhi.)


Täysin yksiselitteistä määritelmää Portsan maantieteellisestä alueesta emme saaneet, mutta keskeistä useimmissa määritelmissä oli, että Portsa nähtiin nimenomaan puutaloalueena – huolimatta siitä, että Portsan alueella on hyvin monenlaista arkkitehtuuria ja myös useita kivi- ja kerrostaloja. Konkreettisia fyysisiä reunoja selvemmin Portsan rajat ovatkin ehkä mentaalisia rajoja, kollektiivisesti rakennettuja ja ylläpidettyjä mielikuvia ja käsityksiä tietynlaisesta Portsasta.


Kerrostalot kuuluvat Portsan marginaaleihin eikä niitä välttämättä aina edes huomata mainita Portsana. Puutalokortteleiden suljetut pihapiirit muodostavat puolestaan itsessään rajoja Portsan sisälle. Ne rajaavat asukkaiden yksityiseksi tilaksi määrittyvän tilan julkisesta kadusta. Lapsilta kysyttäessä alueen rajat muotoutuivat selvästi erilaisiksi kuin aikuisilla. Portsan puutaloalueen kulttuurihistoriallisiin arvoihin kiinnittyvät merkitykset vaikuttivat lapsista yhdentekeviltä, sillä monelle heistä Portsan keskipiste olikin – lähikauppa Siwa!


”10-vuotias tyttö piirsi Portsan K-kaupan. Hassua, miten kauppa on niin keskeinen elementti lapsille. Lieneekö kysymys kulutusyhteiskuntaan sosiaalistumisesta huolimatta idyllisistä kotinurkista? Yleiskommentiksi tuli taas, että Portsa on paras paikka. Lapset olivat kovia juttelemaan kaikesta mahdollisesta. He kutsuivat itseään ’hullunkurisiksi lapsiksi’.” (Kenttäpäiväkirja 17.4.2008 klo 18.30, Kati.)


Haastattelujen perusteella rakentui kuva tyypillisestä portsalaisesta henkilönä, joka on hyvinkoulutettu, rento, boheemi, luova ja nuori. Lisäksi portsalaisuus nähtiin erityisenä turkulaisuutena. Tilastojen valossa Portsan väestön erityispiirteitä ovat maahanmuuttajien vähyys ja lapsiperheiden suuri määrä.


Kaikkein korostuneimmin portsalaista identiteettiä rakennettiin kuitenkin yhteisöllisyyden varaan. Tällöin korostettiin puutaloasumisen sosiaalisuutta vastakohtana ”nipottamiselle” ja tiukalle yksityisyyden vaalimiselle, jotka assosioitiin omakotiasumiseen. Yhteisöllisyyden kääntöpuoliakin mainittiin, mutta korostettiin ennen kaikkea hyväntahtoista toisista huolehtimista. Perusehtona portsalaiseksi tulemisessa on alueelle muuttaminen, mutta aika näyttää, integroituuko uusi asukas Portsaan. Portsassa elämä tuntuu olevan ongelmatonta ja suvaitsevaista, ja yhteisöllistä ilmapiiriä korostetaan kaikissa puheissa.


”Pääsemme tutustumaan aitoon portsalaiseen asuinyhteisöön As Oy Vuoritaloon, joka sijaitsee Korkeavuorenkatu 2:ssa. On mielenkiintoista nähdä vanhat pesutilat, puuvaja ym. Sisäpiha on kuin pieni kyläyhteisö. Kaikki tuntevat toisensa, vähintään tervehtivät toisiaan tai jopa vaihtavat kuulumiset. Keskellä pihaa on keinut ja hiekkalaatikko, jossa leikki lapsia. Piha on melko vilkas: ihmiset tulevat töistä, hakevat postiaan, vievät roskat tai lähtevät kauppaan ruokaostoksille. Minulle on yllätys, miten alkuperäisessä kunnossa taloyhtiön yhteiset tilat todella olivat. Niistä välittyy todellinen vanha, perinteinen portsalaistunnelma.” (Kenttäpäiväkirja 17.4.2008 klo 17, Tuuli.)

Päivä torilla

Päivä torilla

Torstai 24.4. & perjantai 25.4.2008 "Päivä torilla"

Osana Etnografiset kenttätyömentelmät -workshopia (TY, sosiologia kl 2008) havainnoimme Turun kauppatoria erilaisissa kokoonpanoissa kahden päivän ja yhden illan aikana.

Havainnointia tehtiin torstaina 24.4.2008 kello 06.00-16.00 ja perjantaina 25.4.2008 kello 05.45-13.00 ja 19.00-22.40. Molempina päivinä ilma oli lämmin ja aurinkoinen, vettä ei satanut. Aamulla ja illalla huhtikuinen kosteus sai havainnoijat palelemaan lämpötilan laskiessa. Havainnoijina olivat: Kati Agha, Tuuli Ekman, Johanna Nurmi, Leila Piiparinen, Aapo Rantanen, Maarit Santala ja Terhi Toppala.


Kenttätyöhön kuului sekä vapaamuotoista että systemaattista havainnointia, joiden lisäksi teimme haastatteluja ja rupattelimme torilla tapaamiemme ihmisten kanssa. Etukäteen sovittuja teemoja havainnoinnille olivat muun muassa Timo Kopomaan (1997) määrittelemät avointen julkisten tilojen käyttäjätyypit. Lisäksi jaoimme haastattelujen tekemisen siten, että sekä kauppatorin asiakkaita että työntekijöitä ja myös torin laidoilla työskenteleviä ihmisiä haastateltiin.


Etnografisiin kenttätyöraportteihimme pohjaavassa analyysissa raportoimme kahdesta toripäivästä Turun Kauppatorilla neljän teeman avulla:

  1. Tori aamusta iltaan
  2. Muuttuva tori
  3. Torin käyttäjätyypit
  4. Yhteisöllisyys torilla

1. Tori aamusta iltaan

”Hesburgerin roskikset on kaadettu yön aikana nurin, roskat ovat levinneet ympäriinsä maahan, roskisten luona on naakkoja ja ehkä myös muutama lokki.” (Kenttäpäiväkirja 24.4.2008 klo 6.00, Leila.)


Turun kauppatori on aamu kuudesta iltapäivään kauppapaikka sekä läpi päivän myös läpikulku- ja ajanviettopaikka. Aamulla kauppatori heräsi viiden jälkeen, kun ensimmäiset torikauppiaat tulivat paikalle pystyttämään kojujaan. Torikahvilat avasivat vähitellen. Varsinainen torimyynti alkoi seitsemän maissa ja kestää iltapäivään, jotkut pitävät kojujaan auki lähes kellon ympäri. Ennen seitsemää ei muita ihmisiä juurikaan myyjien lisäksi ollut paikalla.


Kauppatori on suuri avoin julkinen tila, jonka pinta-ala on noin 120 m x 120 m. Kun torin kiertää ympäri sen laidoilta, tulee kävelleeksi lähes puoli kilometriä. Torilla on kiinteitä ja muuttuvia rakenteita. Kiinteisiin kuuluvat torin itä-, etelä- ja länsilaidoilla olevat rakennukset, joissa on muun muassa torikahviloita ja grillejä. Huhtikuun lopulla torin keskellä on myös kesäkahvila ja jäätelökioskeja, joita löytyy myös laitamilta useampi. Kiinteitä rakenteita ovat torin laidoilla olevat katetut bussipysäkit, julkiset käymäläkopit, katu- ja torilamput sekä roskakorit. Torin itäreunukselle oli parkkeerattu kohtalaisen kokoinen katettu esiintymislava.


Kopomaa (1997) on tutkimuksissaan todennut, että torin pysyviin rakenteisiin kuuluvat myös torin seinät. Huhtikuussa kauppatorin ”seinät” olivat osittain auki ja pressujen ja rakennustelineiden peittämiä. Seinissä on ulosmenoaukkoja, ”ulko-ovia”, kaikissa kulmissa. Lisäksi pohjoisseinässä on ortodoksisen kirkon ja talojen välissä on muutama kujanen ja muista seinistä pääsee sisälle toria ympäröiviin rakennuksiin, muun muassa Hansakeskukseen ja Forumiin. Rakennustyömaita löytyi huhtikuussa torin itä- ja länsiseinistä, kun torilaidan suuria tavarataloja ja ostoskeskuksia remontoitiin. Wiklundin tavaratalotyömaan eteen oli rakennettu katettu kävelykuja, joka oli maalattu heleän vaaleansiniseksi. Kauppatorin lainehtivan epätasainen ”lattia” on vanhaa kivetystä, jonka avulla on muodostettu pintaan isohko ruudutus. Torin etelälaidasta löytyy myös yksi ”testiruutu”, johon on näytille ja koekäyttöön asennettu tasaisempi kivetys.


Muuttuvia rakenteita on yhtälailla runsaasti. Torivalvoja kertoi kauppiaiden saapuvan paikalle aina tietyssä järjestyksessä: ensimmäisinä tulevat hedelmä- ja vihanneskauppiaat omalle kujalleen, joka rakentuu torin pohjoispäähän Yliopistonkadun parkkipaikan viereen kadun suuntaisesti. Sitten saapuvat kukkakauppiaat torin keskelle ja heidän jälkeensä kalakojut. Tämän jälkeen asetetaan niin sanonut maalaisten pöydät, joita ei ole katettu. Maalaiset myyvät itse kasvattamiaan tai keräämiään kauden tuotteita. Etelälaitaan asettuvat myös leivonnaisten myyjät perävaunuineen. Viimeisinä aamupäivän mittaan torin länsi- ja eteläreunaan rakentuvat maahanmuuttajataustaisten myyjien vaate- ja korukojut.


Vaiheistukseen on syynsä. Ilman logistiikkaa toria ei saataisi järjestettyä, koska myyntikojut tuodaan paikalle autoilla, jotka täytyy ajaa syrjään naapurikojujen tieltä. Kukkakauppiaiden paikat kiertävät, sillä kesäkahvilan viereinen eturivi on kaikkein halutuin. Jos siis epäilee kukkamyyjien jotenkin olevan eri järjestyksessä kuin viikko sitten, näin itse asiassa onkin. Kauppatoria reunustavia teillä liikkuvat niin keltaoranssit kuin sinisetkin bussit ja taksit sekä runsaasti myös polkupyöräilijöitä. Torin läpi kulmasta kulmaan tai laidasta toiseen kuljettiin jalan ja pyörällä. Rollaattoreilla, rattailla, vaunuilla tai pyörätuoleilla torilla liikkuvilla lattian epätasaisuus voi hankaloittaa kulkua.


Ihmisiä kävi kesä- ja torikahviloissa aamukahvilla jo ennen seitsemää, samoin torin länsiosassa olevalta kioskilta käytiin aamutuimaan ostamassa pientä syötävää ja iltapäivälehtiä. Aamiaiseksi tarjottiin myös puuroa. Busseista ja torin sisäänkäynneistä torille tulleet koululaiset ja työmatkalaiset kulkevat torin poikki ja täyttivät bussipysäkit seitsemän ja kahdeksan välillä. Busseista purkauduttiin joukolla ulospäin, mutta jotkut myös lähtivät torilta eteenpäin toisella linjalla. Suurin ryhmä löytyi seitsemän maissa, kun kymmeniä maahanmuuttajanuoria odotti laivasatamaan menevää 1-linjan bussia, joka vie heidät siivoamaan ruotsinlaivoille. Kahviloissa riitti asiakkaita koko aamun ja aamupäivän. Etenkin rakennustyömaiden duunarit erottuivat kahviloista erivärisine haalareineen, mutta muitakin kahviloissa kävijöitä oli.


Yhdentoista aikoihin torimyynti oli kaikkein vilkkaimmillaan. Aamupäivällä torilla kävi paljon vanhuksia, kun taas iltapäivällä torikävijät olivat nuorempia. Torimyynti jatkui noin kello17 asti. Jäätelökioskit olivat kuitenkin auki pidempään, asiakkaitakin riittää lämpiminä iltoina.


”Torikahvilat ovat täynnä ihmisiä, jotka ovat tulleet nauttimaan auringosta ja iltapäiväkahvista. Pieniä koululaisia on myös liikkeellä huomattava määrä. Osa on torilla vanhempiensa kanssa, osa kulkee torin poikki koulureppu selässään. Kävellessäni vihannesmyyntikujan läpi, leijuu ilmassa tuoreiden vihannesten ja hedelmien tuoksu, joka muistuttaa minua kesästä. Ihmiset parveilevat vihannesmyyntipisteiden ympärillä. He tunnustelevat vihanneksia ja valitsevat parhaat omakseen. Yksi myyjä luo aitoa tori-ilmapiiriä kauppaamalla äänekkäästi kaalia ja porkkanaa sekä ilmoittamalla, että viinirypäleistä saa myös maistiaisia. Päivän päätteeksi päädyn itsekin ostamaan rasian makeita viinirypäleitä. Hyppään ikään kun pois tutkijan roolista havainnointikohteideni joukkoon." (Kenttäpäiväkirja 24.4.2008, Tuuli.)


Havainnoimme toria myös perjantai-iltana kahden ryhmäläisen ja ohjaajamme voimin. Illalla tori hiljeni. Meille havainnoijillekaan ei ollut jatkuvasti niin paljon kiinnostavaa katseltavaa kuin päivällä, joten heittäydyimme osallistuvaan havainnointiin torin etelälaidan grillillä:


”Toriburgerin penkille havainnoimaan. Sitä ennen ostin grilliltä ranskalaiset. Kaksi tyttöä n. 16-vuotias osti myös ranskalaiset; toinen sanoi, ettei ollut syönyt mitään yhdeksään tuntiin.” (Kenttäpäiväkirja 25.4.2008 klo 21.30, Leila.)


Illalla torin läpikulkijoissa oli aikuisia ja nuoria − vanhukset ja lapset puuttuivat lähes kokonaan. Torin iltahavainnointipäivä oli perjantai, mikä näkyi alkavan viikonlopun tunnelmissa. Alkuillasta nuoret menivät ”etkoille”, osa kantoi mäyräkoiria kainalossaan ja niitä myös ilmeisesti haettiin nuoremmille. Lämmin sää oli houkutellut istumaan terasseilla päivästä asti, joten päihtyneitä näkyi jonkin verran, illan edetessä yhä enemmän. Myös torin laidan esiintymislavalla istui väkeä, joka nautti meluamatta siideriä.


Kauppatoria pidetään yhtenä Turun vaarallisimmista paikoista, näin sanoivat ainakin taksikuskit. Tämä saattaa selittää sen, että illalla yksinäisiä naisia kulki torin poikki huomattavasti vähemmän kuin yksinäisiä miehiä. Torilla oleskeli lähinnä nuorisoporukoita, joista osa oli maahanmuuttajataustaisia. Osa nuorisoporukoista vietti torilla aikaa juoden olutta, ja esiintymislavalla istui myös pari aikuista pullot kädessä. Muutamia laitapuolen kulkijoita näkyi, mutta he eivät oleilleet torilla illalla samalla tavalla kuin aamulla ja aamupäivällä. Paitsi läpikulkua ja oleilua, torilla nähtiin myös monenlaisia kohtaamisia:


Jäätelökioskin kulmalla, varjossa mutta keskellä toria, mies ja nainen suutelevat.” (Kenttäpäiväkirja 25.4.2008 klo 22.18, Leila.)

2. Muuttuva kauppatori

Turun kauppatori on syntynyt 1600-luvulla, ja aluksi sitä kutsuttiin nimellä Uusitori. Tuohon aikaan Vanha suurtori oli Turun päätori. Vuoden 1827 Turun palon jälkeen Aleksanterintoriksi nimetystä kauppatorista tuli kaupungin päätori. Nykyisen nimensä se sai vuonna 1924. (Ollila 2004, 11.)


Torimyyjät kertoivat meille jonkin verran kauppatorin historiaa viiden viimeisen vuosikymmenen ajalta. Vielä 1960-luvun lopussa kauppatorilla oli satoja myyjiä, koska kaupoissa ei ollut vihanneksia ja juureksia. Kylmäsäilytystä vaativat elintarvikkeet myytiin kauppahallissa ja kaupoissa. Katettuja kojuja ei sallittu muuten kuin sateella. Kun ensimmäinen Citymarket avattiin, torikauppiaiden määrä lähti laskuun. Silti vielä 1980-luvulla esimerkiksi maalaismyyjiä oli noin 200. He tekivät pitkää päivää melkein kellon ympäri. Kukkia myytiin maalaisten pöydissä vuoteen 1992, jonka jälkeen katettuja kukkakojuja alettiin perustaa ja kukkamyyjät eriytyivät omaksi ryhmäkseen. Torimyyjien mukaan torikauppiaiden määrä on jatkuvasti laskenut. Myyntiluvut ovat pienentyneet ja torin vilkkaus vähentynyt. Tämä näkyi myös huhtikuussa: osa itselleen paikan lunastaneista jätti tulematta paikalle, vaan odotteli kesäaikaa ja runsaita kävijämääriä.


Torivalvojan ja myyjien mukaan torikauppa jatkaa yhä hiipumistaan. Nuoret eivät käy enää torilla niin kuin entisaikaan, vaan kulkevat läpi tai ohitse. Tämä torikauppiaat epäilevät johtuvan kiireisestä elämäntyylistä: ”Nykynuoret eivät enää laita ruokaa vaan ostavat eineksiä”, totesi eräs maalaismyyjä. Torin naapurissa Hansakorttelissa nuorisojoukot kokoontuvat iltapäivisin ja iltaisin, siellä ei sade piiskaa eikä tuuli tuiverra. Monet myyjistä myös arvelevat suurten automarkettien vievän asiakkaita torilta. Tällä hetkellä myös Wiklundin remontti haittaa muun muassa Kauppiaskadun reunassa olevan torikahvilan tunnelmaa sekä on hieman vähentänyt asiakasmääriä viereisessä Aschanin kahvilassa, josta tavallisesti on panoraama näkymä torille.


Maalaismyyjiä on enää muutamia, ja hekin ovat eläkeiän tuntumassa tai jo sen ylittäneitä. Sukupolvenvaihdos ei ole toteutunut maalaismyyjien keskuudessa; heidän lapsensa eivät halua jatkaa vanhempiensa ammatissa. Torilla on nykyään paljon myyjiä, jotka eivät myy itse tuottamiaan tuotteita, kuten ennen oli tapana. Uutena kauppiasryhmänä ovat ilmaantuneet vaate-, laukku- ja rihkamakauppiaat, joista suurin osa on maahanmuuttajia. Hedelmämyyjät ja vaatekauppiaat ostavat myyntitavaransa tukusta.


Monet torikauppiaat näkivät torin tulevaisuuden synkkänä. Torikaupan pelättiin edelleen näivettyvän ja maalaispöytien uskottiin katoavan kokonaan lähitulevaisuudessa. Lisäksi monet torilla työskentelevistä olivat huolissaan mahdollisesti rakennettavasta toriparkista ja sen pitkän rakennusajan vaikutuksesta torikauppaan. Esimerkiksi torikahvilan myyjä pelkäsi, että kahvilatoiminta saattaisi kokonaan loppua, mikäli toriparkki rakennetaan.


Kauppatorin asiakkaat kuitenkin pitivät toria tärkeänä, joten luultavasti torikauppa tulee jatkumaan muodossa tai toisessa niin kauan kuin asiakkaita riittää. Torin historiaa arvostetaan. Torin laidalla sijaitsevan ravintolan tarjoilija totesi, että ”tori on aina tori, eikä sitä saa modernisoida liikaa”. Säännöllisesti torilla asioiva vanhempi mies sanoi toivovansa, ettei tori koskaan häviäisi Turusta.


Kauppatori on toiminut Turun liike-elämän keskuksena 1800-luvun puolivälistä asti (Ollila 2004, 11). Julkisessa keskustelussa on ollut näkyvästi esillä huoli keskustan näivettymisestä ja siitä, että keskusta ei olisikaan enää kaupan keskus, koska suuret automarketit ja keskustan ulkopuolella tai jopa ympäryskunnissa sijaitsevat kauppakeskukset vievät asiakkaita keskustan liikkeiltä. Ratkaisuksi on tarjottu Kauppatorin alle louhittavaa parkkihallia, jonka uskotaan lisäävän keskustan vetovoimaa. Toriparkkisuunnitelmat ovat kuitenkin herättäneet myös vastustusta kaupunkilaisissa. Turun kaupungin kiinteistölaitokselta saamamme tiedon mukaan maanalaisten tilojen rakentamista torin alle selvitetään – päätöstä ei ole vielä tehty suuntaan tai toiseen.


Kun kysyimme torin kehittämissuunnitelmista, useimmat haastateltavat ottivat puheeksi toriparkin. Aivan kaikki eivät kuitenkaan olleet kuulleet edes toriparkkisuunnitelmista. Muita suunnitelmia torin kehittämiseksi ei juuri ollut kuultu. Toriparkki jakoi haastateltavien mielipiteitä. Suurin osa torilla työskentelevistä vastusti toriparkkia siitä syystä, että sen rakentaminen haittaisi merkittävästi torikauppaa. Taksikuskit pelkäsivät toriparkin tukkivan lopullisesti keskustan liikenteen, ja monien mielestä keskustassa on jo tarpeeksi parkkipaikkoja. Lisäksi epäiltiin sitä, lisäisikö toriparkki keskustan vetovoimaa laisinkaan. Eräs torikauppias totesi: ”Ei ne maalaiset tänne tuu, vaikka olis toriparkki. Ei ne uskalla ajaa keskustaan, ne menee Länsikeskukseen.” Myös monet torin laidoilla olevissa liikkeissä työskentelevät vastustivat toriparkkia.


Kaikki torilla työskentelevät eivät kuitenkaan olleet toriparkkia vastaan. Torivalvojan mielestä toriparkki-idea olisi hyvä, mikäli siihen rakennettaisiin myös suunniteltuja maanalaisia liiketiloja. Erään torikauppiaan mukaan toriparkki olisi pitänyt rakentaa jo kaksikymmentä vuotta sitten, ettei torin alue olisi päässyt näivettymään. Jotkut torin asiakkaista toivoivat toriparkkia, jottei ostoksia tarvitsisi kantaa niin kauas kuin tällä hetkellä. Torin naapuriliikkeiden työntekijöistäkin osa toivoi toriparkin helpottavan keskustan parkkipaikkapulaa.


Mikäli toriparkki rakennetaan, monet kannattivat maanalaisten liiketilojen rakentamista sen yhteyteen, koska sen uskottiin lisäävän Hansakeskuksen ja torin vetovoimaa. Eräs myyjä oli kuitenkin huolissaan maanalaisten tilojen turvallisuudesta ja pelkäsi huumeiden myynnin lisääntyvän maanalaisissa tiloissa. Kävelykadun jatkamista ja torirakennusten uusimista kaikki haastatellut pitivät hyvänä ideana.


Lähes kaikki haastatellut ehdottivat torin viihtyvyyden parantamiseksi istutusten ja penkkien lisäämistä. Toisaalta eräs torikauppias pelkäsi penkkien houkuttelevan torille lisää ”puliukkoja”, ja toinen oli huolissaan siitä, haittaisivatko istutukset torille ajamista myyntikojua vetävän pakettiauton kanssa.


Toive penkeistä ja toisaalta huoli siitä, että penkeillä istuisivatkin ei-toivotut henkilöt, kuvaa mielenkiintoisella tavalla torin eri käyttäjäryhmien välisiä suhteita. Timo Kopomaa (1997) puhuu ”porukoinnista” (engl. gathering), jolla hän tarkoittaa juuri tämän kaltaista kahden tai usemman henkilön epävirallista kokoontumista avoimessa julkisessa tilassa. Ei-toivottu porukointi rikkoo kaupunkitilan tuttua järjestystä, ja sitä leimaa usein alkoholinkäyttö (mt., 108). Emme kuitenkaan havainneet torilla varsinkaan illalla kovin paljon perinteistä ei-toivottua porukointia, ”puliukkoja”, joihin haastatteluissa viitattiin. Sen sijaan porukoinnista vastasivat nuoret ja maahanmuuttajamiehet. Emme haastatelleet torilla oleskelevia marginalisoituneita henkilöitä, joten aineistossamme tulee nyt esiin vain muiden kaupunkilaisten huoli siitä, että marginaaliryhmät ottaisivat haltuunsa haastateltujen mielikuvissa joillekin toisille ryhmille (esim. vanhuksille ja lapsiperheille) tarkoitetut penkit.


Kopomaan (1997,198-199) mukaan tori avoimena kaupunkitilana tarjoaa luonnollisen paikan kaupunkilaisten järjestetylle ja spontaanille kerääntymiselle. Tori on kansalaisten vapaan kokoontumisen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen foorumi. Esimerkiksi kadunkalusteita voidaan kuitenkin muotoilla täsmäkäyttöisiksi, palvelemaan tiettyä funktiota, josta poikkeava käyttö määrittyy ei-toivotuksi. Turvasuunnitellut, häätävät kadunkalusteet vähentävät ei-toivottuja oleilukäytäntöjä, istuskelua tai makailua, jolloin kaupunkitilan käyttäjän on pakko seisoskella tai vaihtaa paikkaa. Turun kauppatorilla ei ole penkkejä muualla kuin kahviloiden yhteydessä, maksaville asiakkaille tarkoitettuina. Marginaaliset ryhmät saavat kuitenkin tällä hetkellä kokoontua länsilaidalla sijaitsevan grillin ympäristössä, jossa ei valvota sitä, onko pöydän ääressä istuva henkilö ostanut kioskilta jotain vai ei.


Ihmiset grillin ympärillä näyttävät hieman nuhjuisilta ja epäsiisteiltä. Keskipöydässä istuu kaksi noin 30-vuotiasta naista, yksi samanikäinen mies, sekä noin 50-vuotias parrakas mies. Nuorella pariskunnalla on lapsi mukanaan vaunuissa. Noin 50-vuotias mies, jolla on mukanaan kainalosauvat kaivaa yhtäkkiä taskustaan pullon jaloviinaa ja ottaa pitkän hörpyn. Hörpyn otettuaan mies jatkaa jutusteluaan pöytäseurueensa kanssa. Muut pöydässä istujat eivät reagoi mitenkään miehen juomiseen. Pari minuuttia myöhemmin viereiseen pöytään istuu neljän hengen miesporukka ja viinapullo näyttää kiertävän juojalta toiselle.” (Kenttäpäiväkirja 24.4.2008 klo 10.20, Tuuli.)


Grillin terassilla ja länsilaidan bussipysäkkien lähellä kokoontuivat havainnointipäiviemme aikana monet erilaiset marginalisoidut ryhmät, joilla ei kenties ollut paljon valinnanvaraa oleskelupaikoissaan: ”laitapuolen kulkijat”, maahanmuuttajat ja nuorisoporukat. Tavallaan tori on siis demokraattinen paikka, koska myös marginaaliryhmät saavat kokoontua siellä. Kokoontumiset kuitenkin tapahtuvat tietyssä paikassa, jolloin marginaaliryhmät vievät vain yhden laidan torista, jolloin muu osa torista jää muille kaupunkilaisille. Jos oikein tarkkoja ollaan, torikaupan aikana toritilasta lähes puolet on myyjien ja ostoksiaan tekevien ihmisten autojen parkkipaikkana. Kojujen, pöytien ja autojen välissä puikkelehditaan, kun kuljetaan jalan torilla tai torin läpi.


Penkkien lisäksi monet haastateltavat toivoivat torille lisää viihtyisyyttä, jota eivät kuitenkaan osanneet määritellä sen tarkemmin. Erityylisiä, myös nuoria houkuttelevia kahviloita, joissa myytäisiin vaikkapa täytettyjä patonkeja, toivottiin torille lisää. Jotkut toivoivat torimyynnin jatkuvan pidempään, jotta ostoksille ehtisi työpäivän jälkeenkin. Nuoret halusivat torille tapahtumia ja konsertteja. Torilla kävijät ja erityisesti lapsiperheet toivoivat siistejä vessoja. Lapsiperheet toivoivat myös pehmeällä alustalla varustettua lasten leikkipaikkaa. Torin haluttaisiin myös olevan rauhallisempi ja siistimpi. Jotkut jopa ehdottivat kaikkien autojen (myös bussien) poistamista torin ympäriltä, tai raitiovaunuliikenteen palauttamista. Torin kivetys koettiin hankalaksi, sitä on vaikea kävellä korkokengissä ja se on kaikkea muuta kuin esteetön. Tasaisempaa kivetystä toivoivat kuitenkin lähinnä nuoret aikuiset, vanhukset eivät maininneet siitä mitään. Myös hedelmäkojujen välistä käytävää pidettiin liian ahtaana, ja ihmeteltiin, miksei sitä levennetä. Torivalvojan mukaan käytävän leventämistä suunnitellaan parhaillaan.


Joidenkin myyjien ja asiakkaiden mielestä toria ei tarvitse muuttaa lainkaan. Vanhukset olivat tyytyväisempiä torin nykytilaan kuin nuoret. Torin ilmapiiri on vanhusten mukaan mukava ja perinteikäs, ja se pitäisi säilyttää sellaisenaan. "Mittään ei tarvii muuttaa”, totesi vanhempi maalaismyyjäkin. Aschanin kahvilan myyjä taas ei edes halunnut kuulla torin kehittämissuunnitelmista: ”Tori on hyvä näin, en tunne suunnitelmia”. Myös kaksi pienten lasten äitiä sanoi, että torilla lähes kaikki on hyvin.

3. Torin käyttäjätyypit

Kopomaan (1997) mukaan avoimista tiloista löytyvät seuraavat käyttäjätyypit:


a) Läpikulkijat, jotka käyttävät tilaa työmatkallaan tai asioidessaan, jalan tai pyörällä.

b) Naapurit, jotka asuvat tai työskentelevät avoimen tilan äärellä. Tila avautuu heille esteettisenä kokemuksena asuntoon tai työtilaan.

c) Torilla työskentelevät, joille torin avoin tila on työväline tai työpaikka.

d) Oleilijat, jotka viettävät aikaa paikan päällä. He ovat kadun elämän tarkkailijoita, flanööraajia, jotka katsovat ja tulevat katsotuiksi.


Joitakin torilla kävijöitä oli vaikea kategorisoida mihinkään näistä ryhmistä. Näitä olivat esimerkiksi katusoittajat, roskisdyykkarit ja romanialaiset kerjäläiset, jotka eivät torivahdin mukaan vain kerjää vaan varastavat ja myyvät myös laittomasti.


a) Läpikulkijat


Monet haastatelluista sanoivat kävelevänsä kouluun tai työpaikalle torin läpi joka päivä, mutta eivät jää oleilemaan tai tekemään ostoksia siellä. Torilla on tästä huolimatta heille tietty merkitys kaupungin sydämenä. Yhden läpikulkijan mukaan tori merkitsee hänelle "rentoutta, hyvää meininkiä, ja tori tuo kaupunkiin ”viihtyisyyttä ja rauhaa”. Läpikulkijat tekivät myös nopeita ostoksia tai saattoivat siemaista kupin kahvia. Aamuhavaintojen perusteella vaikuttaa, että läpikulkijoissa oli enemmän nais- kuin miespuolisia. Tämä saattaa johtua siitä, että miehet käyttävät naisia enemmän omia autojaan joukkoliikenteen sijaan.


Illalla liikkeellä oli nuoria ja nuoria aikuisia. Yksin kulkevia miehiä oli selvästi naisia enemmän. Mahdollisesti naiset kokivat torin ilta-aikaan pelottavaksi. Maahanmuuttajien porukoita oli jonkin verran. Johannan mukaan ihmisiä kulki enemmän torin reunoja pitkin kuin torin halki. Tässäkin voi olla kyseessä jokin turvallisuuteen liittyvä tekijä. Havainnointi-iltana Aurakadulla oli paljon enemmän elämää kuin torilla; eri-ikäisiä porukoita liikkui, ja ravintoloiden edessä seisoi ihmisiä juttelemassa ja tupakoimassa. Iltaisin läpikulkijat ottivat torin haltuunsa ja olivat paljon performatiivisempia kuin päivällä:


”Tori oli melko hiljainen. Keskellä toria oleva jäätelökioski oli vielä auki, ja sen edessä oli lapsiperhe syömässä jätskiä. Muuten torilla liikkui lähinnä läpikulkijoita. Kuvitteellista diagonaalia pitkin hoippui vahvassa humalassa oleva noin 30-vuotias mies, jolla oli levykaupan kassi kädessä. Melkein keskelle toria päästyään hän pysähtyi ja virtsasi kivetykselle. Sitten hän jatkoi matkaansa astuen omaan lätäkköönsä, housutkin taisivat jäädä auki. Muutaman metrin päässä hätä iski uudelleen, ja mies teki siihen kohtaan pienemmän lätäkön, minkä jälkeen hän jatkoi horjuvaa matkaansa diagonaalin linjaa pitkin pois torilta.” (Kenttäpäiväkirja 25.4.2008 klo 19.25, Johanna.)


”Kaksi miestä ja yksi nainen (noin 30-vuotiaita) kulkivat Kallulta torin läpi. Nainen ja mies taluttivat toista miestä. Kaikki olivat humalassa ja kävelivät tanssahtelevin askelin. Heitä vastaan tuli nuori mies, ilmeisesti tuttu. Mies teki heidän edessään näyttävän saksipotkun ja antoi siitä itselleen aplodit. Sitten hän nosti talutuskunnossa olevan kaverin ilmaan ja he molemmat kaatuivat, könysivät ylös ja jatkoivat kaikki yhdessä matkaa.” (Kenttäpäiväkirja 25.4.2008 klo 22, Johanna.)


b) Naapurit

Teimme monta kauppatorin seinätaloissa työskentelevien ihmisten haastattelua. Haastattelimme muun muassa myymälöissä, kahviloissa ja ravintoloissa työtään tekeviä sekä taksikuskeja. Työpaikan säännöt tai kiire estivät osan haastatteluista, esimerkiksi bussikuskien haastattelu ei olisi onnistunut. Monet torin naapureista sanoivat, etteivät jurrikaan ehdi katsella torille työpäivän aikana, vaikka haluaisivatkin. Julkisivuremontti saattoi myös haitata näkymää torille. Kaikista paikoista ei muutenkaan ollut juuri näköalaa torille. Torin esteettisyys ei noussut haastatteluissa esiin. Torin seinätaloissa työskentelevien ihmisten lisäksi emme onnistuneet haastattelemaan ympäristössä asuvia ihmisiä.


Monet naapureista olivat oikeastaan läpikulkijoita. He kävelevät joka päivä torin poikki työpaikoilleen torin olemassaoloa tai oimintoja sen kummemmin pohtimatta. Osa ostaa joskus jotakin torilta. Taksikuskit ovat hieman erilaisia naapureita, koska he pitävät toria tukikohtanaan ja taukopaikkanaan. Yksi heistä sanoi torin olevan ”bongauspaikka, josta kelpaa tähystellä ohikulkijoita, varsinkin tyttöjä keväällä ja kesällä”.


c) Työskentelijät


Torivalvoja kertoi, että torikauppiaiden ”koreografia” eli logistinen järjestely aamuisin on opittu kantapään kautta. Jos esimerkiksi kukkamyyjät, joiden paikka on keskellä, tulevat liian myöhään, heidän on hyvin vaikea päästä torin keskelle omille paikoilleen, kun reunassa olevat ovat jo vallanneet paikat. Torivalvojan mukaan ei-vakituisista myyjistä noin puolet on maahanmuuttajia. Heidän paikkansa jaetaan tulojärjestyksessä. Torilla on myyjien lisäksi siviiliasuisia vartijoita.


Tori on lohkoutunut myyjien mukaan. Keskellä ovat kukkamyyjät ja suurin torikahviloista. Myös kalakauppiaat ovat keskellä toria. Yliopiston puoleisessa reunassa ovat vihannes- ja hedelmämyyjät. Kauppiaskadun puoleisessa reunassa kiinteiden rakenteiden Hesburgerin, torivahdin toimiston, toisen torikahvilan ja vessan edessä ovat rivissä maalaismyyjät. Eerikinkadun reunustalla, missä kiinteinä rakenteina on esimerkiksi suutari, on muun muassa leipomo-, laku- ja korimyyjiä.


Aurakadun puoleisiin kiinteisiin rakenteisiin kuuluu olennaisesti Kallun grilli. Melko lähellä sitä on ”Ratikka”-jäätelökioski. Ruotsalaista teatteria vastapäätä grillin läheisyydessä ovat maahanmuuttajien pitämät vakituiset kojut, joissa toisessa myydään lähinnä vanhemmille ihmisille, erityisesti naisille suunnattuja vaatteita. Toisessa kojussa myydään muun muassa laukkuja, T-paitoja, farkkuja, huiveja, koruja, aurinkolaseja ja rannekkeita. Lisäksi yksi maahanmuuttajan pitämä vakituinen laukkukoju on keskellä toria. Jäätelökojuja on torin joka kulmassa, sekä yksi keskellä.


Myös katusoittajat voi laskea torin työntekijöiksi. Havainnointipäivinä ainakin kaksi katusoittajaa soitti torin reunoilla niin, että se kuului hyvin torille. Jäätelökioskin myyjä vahvisti asian:


Kysyimme myyjältä lopuksi, mitä mieltä hän on katusoittajasta, joka soittaa harmonikkaansa toisella puolen katua. Myyjä toteaa sen olevan ihan jees vielä työpäivän alussa, muttei enää lopussa.” (Kenttäpäiväkirja 24.4.2008 klo 11.20, Tuuli.)


Vailla vakituista myyntipaikkaa olevat maahanmuuttajamyyjät vaikuttivat haastattelua pyydettäessä hermostuneilta, eivätkä he halunneet rupatella kovastikaan. Lähinnä tilanne muodostui myyntitapahtumaksi, jossa mahdollista ostajaa yritettiin vakuuttaa siitä, että tuotteet ovat esimerkiksi ranskalaisia, parasta laatua ja myydään halvalla hinnalla. Tämä on ymmärrettävää sen valossa, että heidän torimyyntinsä on satunnaista eikä tuo vakituista toimeentuloa. Toisaalta myös kielitaito saattoi olla esteenä; paikalla olleet myyjät olivat kotoisin ainakin Intiasta, Egyptistä ja Kreikasta, joten myyntipuheen ulkopuolinen vapaa jutustelu saattoi olla hankalaa. Toisaalta tori on paikka, jossa tehdään torikauppaa, näin puhutaan sitten siitä:


”Siirryn haastattelemaan torin kulmassa olevia myyjiä, jotka kuulemani mukaan ovat intialaisia. Vastaanotto on tyly. He eivät halua kommentoida mitään. On kuulemma liikaa stressiä. Heidän myyntipisteensä näyttää melko kaoottiselta. (…) Myyjänä on egyptiläinen nuorimies. Hän on asunut Suomessa parisen vuotta. Hän myy ympäri vuoden, mutta hänellä ei ole vakituista myyntipaikkaa. (…) Hänellä käy asiakkaita melko paljon, joten haastattelu ei ole helppoa eikä hän puhu kovin hyvää suomea. Saan kuitenkin selville, että suomalaiset asiakkaat ovat mukavia. Hän ei ole tutustunut muihin torimyyjiin, koska ei ole vakipaikkalainen.” (Kenttäpäiväkirja 24.4.2008 klo 10.40, Kati.)


Maalaismyyjien kohdalla nousi esiin selkeästi se, että he ovat jo eläkeiässä. Heillä oli kaikilla pitkä torityöhistoria takanaan. Huolimatta työn raskaudesta he viihtyivät työssään. Eräs vuodesta 1969 asti torilla ammatikseen myyntityötä tehnyt nainen kertoi pitävänsä asiakkaista ja torifiiliksestä. Hänen ikänsä ja työn raskauden huomioiden vaikuttaa, että torimyynnistä oli tullut elämäntapa elinkeinon harjoittamisen lisäksi tai sijaan. Toinen 35 vuotta ammattimyyjämies kertoi olevansa jo eläkkeellä. Hän nimesi oman torille tulemisensa elämäntavaksi: ”Maalaispoika tulee katsomaan kaupunkilaisia.” Myös muissa haastatteluissa tämä nousi esiin.


d) Oleilijat


”Katseeni kiinnittyy vanhempaan mieheen, joka vaikuttaa oleilijalta. Hän kävelee hiljalleen, katselee ja pysähtyy välillä myyntikojuille. Hän ei osta mitään eikä myöskään puhu myyjille. Näen hänet vielä myöhemminkin eli hän on selvästi viettämässä torilla aikaa, oleilemassa.” (Kenttäpäiväkirja 24.4.2008 klo 10.45, Maarit.)


Monille myyjille ja kahviloiden sekä kioskien pitäjille on muodostunut oma kanta-asiakaskuntansa. Ehkä kanta-asiakkuus luo jonkinlaista turvallisuuden tunnetta asiakkaille rituaalinomaisuudellaan; he saattavat tulla paikalle päivittäin tai muutaman kerran viikossa samaan aikaan, tavata tuttujaan tai viettää aikaansa muita katsellen ja poistua toripäivän hiljetessä.


Kesäsesonki on torimyyjien mukaan hektistä aikaa, jolloin torilla käyvät kaikenlaiset ihmiset. Maahanmuuttajamyyjillä, joilla on ollut paikka jo vuosikausia, on oma kanta-asiakaskuntansa. Elintarvikekojut ovat koonneet itselleen vankan kannattajakunnan, varsinkin vanhuksista jotka tulevat aina uudelleen ja uudelleen tuttujen myyjien luokse. Myös torikahviloilla, jäätelökioskeilla ja grilleillä on oma asiakaskuntansa satunnaisten pistäytyjien lisäksi. Torikahvilakulttuuri on torilla vahva. Kanta-asiakkaat menevät aina tiettyyn kahvilaan syömään ja juomaan samoja tuotteita päivä päivän tai viikko toisensa jälkeen:


Haastattelen noin 75-vuotiasta miestä. Hän tulee torille kaksi kertaa viikossa ja on käynyt torilla aina vuodesta 1988. Mies ei välttämättä osta mitään, mutta hänen mielestään torilla on mukava katsella ympärilleen, tavata ihmisiä ja juoda perinteiset torikahvit. Hän on siis selkeästi oleskelija. Mies sanoo, että hänelle on muodostunut torilla jo tietty tuttavapiiri, joiden kanssa tervehditään ja jutellaan.” (Kenttäpäiväkirja 25.4.2008 klo 10, Tuuli.)


Oleilijoista silmiinpistävimpiä olivat vanhemmat ihmiset, niin miehet kuin naisetkin. Tori merkitsee heille perinteitä, sosiaalisten kontaktien saamista, kuljeskelemista, katselemista, kahvilassa istuskelemista. Torin tärkeydestä heille kertoo se, että monien voi olla vaikea kulkea torilla: on kävelykeppejä ja rollaattoreja. Torille on kuitenkin kerta toisensa jälkeen päästävä.


Torilla oli vanhempien ihmisten lisäksi monenlaisia oleilijoita: lapsia ja nuoria tapaamassa kavereitaan ja ostamassa karkkia torilta tai pikkulasten äitejä rattaineen kuljeskelemassa torilla ja istuskelemassa kahvilassa. Nuoret aikuiset kävivät päiväsaikaankin torilla, joskin heitä ei ollut mitenkään paljon. Tori on kaikkiaan kuitenkin mainio kohtaamispaikka kahviloineen. Sieltä voi tarttua jotain pientä: hedelmiä, vihanneksia, kukkia tai karkkia. Illalla nuoret hengailivat torilla, miettivät mihin menisivät, mitä tekisivät:


Nuoret jatkoivat kavereille soittelua: ’Tulkaa tänne. --- Torilla. --- No vittu torilla! Grillin edes!’ He joivat olutta paitsi yksi poika, joka joi päärynäsiideriä. Kaikki valittelivat sitä, että kaverit olivat jossain toisaalla.” (Kenttäpäiväkirja 25.4.2008 klo 22.15, Johanna.)


Useimmin havaintopäiväkirjoissa esiin noussut
paikka torilla oli länsipuolen grilli, joka mielletään helposti laitapuolen kulkijoiden paikaksi. Se voidaan kokea ”kämäseksi” paikaksi, kuten yksi haastateltu sanoi. Siellä kävivät kuitenkin erilaiset ihmiset toimittamassa monenlaisia asioita. Aikuiset saattoivat juoda siellä aamukahvit ja ostaa kioskitarvikkeita mukaansa. Lapset ostivat irtokarkkeja matkalla kouluun. Iltaisin nuoret kansoittivat paikkaa.


”Vieressäni eräs hieman vanhempi mies ottaa taskustaan pullon koskenkorvaa ja ottaa huikan. Ja toisen ja kolmannenkin. Grillin penkit ovat selvästi koko kansan penkkejä.” (Kenttäpäiväkirja 24.4.2008 klo 10.45, Maarit.)


Aikaisin aamulla grillille ilmaantui myös eräs laitapuolen kulkija, jonka Aapo nimesi ”Karitapioksi”, olihan miehellä rento asu: nahkainen lierihattu, ruutupaita ja samettihousut.


”Karitapio möykkää keskimmäisessä pöydässä jotain auringon noususta ja siitä, ettei saa olla niin kiukkuisia. Tapio-viinapullo on piilotettu pöydän jalan viereen. Välillä otetaan neuvoa-antavia. Karitapiolle saapuu seuraa, resuisen oloisia, elämää nähneitä tyyppejä. Juttelevat eilisillan menosta, joka on ilmeisesti ollut kovaa. Karitapio moikkailee ja huutelee ohikulkijoille kuin tuntisi heidät. Jotkut vastaavat parilla sanalla.” (Kenttäpäiväkirja 24.4.2008 klo 7.30, Aapo.)


Kopomaan (1997, 203) mukaan marginaalisiksi leimattujen ryhmien läsnäolo julkisissa kaupunkitiloissa on merkki ”katusuvaitsevaisuudesta” ja katuelämän moniarvoisuudesta. Grillin ympäristössä näytti vallitsevan suvaitsevaisuuden henki. Heillä oli grillillä oma kokoontumispaikkansa, josta heitä ei ajettu pois. Ihmiset eivät myöskään suuremmin kaihtaneet paikkaa vaan toimittivat asioitaan kuten missä tahansa grilli-kioskissa, ehkä vanhempia ihmisiä lukuun ottamatta. Grillillä jokaisella oli oikeus olla sellaisena kuin on, kun taas esimerkiksi keskikahvilassa käytiin enemmän näyttäytymässä. Eräskin hieno rouva hätisteli puluja keskikahvilassa pois ja sanoi niiden olevan kamalia.

4. Yhteisöllisyys

Vakituinen kreikkalaismyyjä kertoi torimyyjien olevan ”yhtä suurta perhettä”. Viereisen kojun maahanmuuttajamyyjä taas sanoi, että suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu vastavuoroisuuden periaate, mutta kreikkalaismyyjän kanssa he sen sijaan auttavat toisiaan. Torikauppiailla on oma yhdistys, mutta eräs myyjistä epäili, ettei siihen kuulu maahanmuuttajia. Torivalvojan mukaan torimyyjien välillä on paljon ”keskinäistä skismaa ja kateutta”. Toisaalta taas samoja tuotteita myyvien keskuudessa vallitsee heidän mukaansa yhteisöllisyyden ja toisten auttamisen periaate. Vaikutti siltä, että yhteisöllisyys torilla myyjien keskuudessa on tarkasti määriteltyä ja hierarkkista.


Vakituiset myyjät ja väliaikaiset myyjät eivät juuri olleet tekemisissä toistensa kanssa. Eräs maalaismyyjä paheksui niitä kauppiaita, jotka myyvät muita kuin itse tuottamiaan tuotteita. Lisäksi maahanmuuttajamyyjät eivät vastanneet hänen käsitystään ”oikeista” torimyyjistä. Eräs torilla noin 50 vuotta kukkia myynyt nainen kertoi, että torille on tullut nyt yksi uusi kukkamyyjä, mutta hän ei ole kuitenkaan ”aito”, koska hän ei myy omia tuotteita. Lisäksi tämä aikoo jatkaa kukkien ohella hedelmiä ja muita tuotteita. Aitous määrittyisi näin ollen kahdella tavalla: tuotteiden tulisi olla itse tehtyjä tai kasvatettuja ja myynnin tulisi keskittyä vain yhteen tuoteryhmään.


Yhteisöllisyys näyttäytyi eri valossa myyjien ja asiakkaiden välisessä kanssakäymisessä. Samat asiakkaat käyvät vuodesta toiseen ostamassa samoilta myyjiltä, ja he tuntevat toisensa, ovat tuttuja. Vanhemmat ihmiset varsinkin korostivat sitä, että torille tullaan juttelemaan ja tapaamaan tuttuja ja ystäviä.


”Noin kymmenen pappaa tapaa toisiaan keskellä toria. Käynnissä on useita samanaikaisia juttuja. Papoilla on mukanaan muovikasseja (ostoksia siis jo tehty). He juttelevat vanhoista asioista ja kertovat juttuja. Pian porukka hajaantuu tahoilleen.” (Kenttäpäiväkirja 24.4.2008 klo 10.20, Aapo.)


Äidit lastenrattaineen kertovat, että he tulevat torille, koska ”siellä on elämää”. Marginalisoituneet ryhmät toteuttivat torilla rauhassa omaa yhteisöllisyyttään. Päiväkodin hoitaja kertoi, että he tuovat lapset torille saamaan elämyksiä, joita ei marketeissa saa. Oletettavasti näihin elämyksiin kuului myös yhteisöllisyys. Nuori boheemin näköinen poika taas puhui tunteesta: ”Det känns bra att komma till torget.” Kati kertoi kenttäpäiväkirjassaan:


”Torivalvoja sanoi minulle odottaneensa vielä yhtä kysymystä, mutta sitä ei tullut. Kysymys olisi se, mikä on torin myydyin tuote. Vastasin, että olisikohan kahvi. Hän sanoo, että kahvi liittyy kyllä siihen, mutta torin myydyin tuote on sosiaalinen kontakti. Maalaisille torimyynti on elämäntapa. Kaupunkilaismamma sanoo: ’Älä pistä niin paljon perunoita, että pääsen pian uudelleen!’ Näin torivalvoja kiteyttää erittäin hienosti torin perimmäisen funktion.” (Kenttäpäiväkirja 24.4.2008 klo 14, Kati.)

Lopuksi

”Ihmiset parveilevat vihannesmyyntipisteiden ympärillä. He tunnustelevat vihanneksia ja valitsevat parhaat omakseen. Yksi myyjä luo aitoa tori-ilmapiiriä kauppaamalla äänekkäästi kaalia ja porkkanaa sekä ilmoittamalla, että viinirypäleistä saa myös maistiaisia. Päivän päätteeksi päädyn itsekin ostamaan rasian makeita viinirypäleitä. Hyppään ikään kun pois tutkijan roolista havainnointikohteideni joukkoon. ” (Kenttäpäiväkirja 24.4.2008 klo 14-16, Tuuli.)


Koska havainnoimme toria vain kahtena päivänä huhtikuussa 2008, ongelmalliseksi muodostui empiiristen yleistysten tekeminen. Torilla pitäisi viettää ehkä kuukausi päivittäin havainnoiden ja haastatellen, jos haluaisi saada tietoa tapahtumien toistumisesta ja tiettyjen ihmisryhmien todellisesta käyttäytymisestä yleensä. Toisaalta selkeitä rutiineja tai rituaaleja, kuten aamukahvit torilla, oli mahdollista havaita jo heti ensimmäisenä kenttätyöpäivänä.


Torilla oleskelu, havainnointi ja haastattelut tarjosivat hyvän pohjan sen pohdiskeluun, miten toria tai mitä tahansa julkista avointa paikkaa sekä yksittäisiä ihmisiä ja ihmisryhmiä tulisi havainnoida. Havainnoinnin ja haastattelujen pitäisi olla hyvin etukäteen strukturoituja, mutta tilaa pitäisi myös jäädä improvisaatiolle, esimerkiksi vapaamuotoisille rupattelutuokioille ihmisten kanssa.


Lähteet

Kopomaa, Timo (1997): Tori, marginaali, haastava kaupunki. Tilatapauksia julkisten ulkotilojen käytöstä ja reunimmaisista käytännöistä. SKS, Helsinki.


Ollila, Tarja (toim.) (2004): Toreilla ja turuilla. Turun torit esittäytyvät työväenopiston aulassa 13.11.-15.12.2004. Turun kaupunginkansian asianhallintaryhmä, Turku.


Workshpin osallistujat (2008)

Workshpin osallistujat (2008)
Kuvassa (vas.) sosiologian opiskelijat: Aapo Rantanen, Terhi Toppala, Kati Agha, Leila Piiparinen, Johanna Nurmi, Tuuli Ekman ja Maarit Santala. Portsa-valokuvat Leila Piiparinen, muut valokuvat Anu-Hanna Anttila.